01st kesä2011

01.06.-26.06.2011
Ismo Hölttö: IHMINEN PÄÄOSASSA – VALOKUVIA SUOMALAISISTA

Valokuvaaja Ismo Hölttö (s. 1940) tuli 1970- luvulla tunnetuksi ajankohtaisilla, vaikuttavilla valokuvareportaaseillaan sekä lukuisilla palkituilla kuvilla ja näyttelyillä. Yhdessä Mikko Savolaisen kanssa julkaistut Suomea tämäkin (1970), Raportti Suomen mustalaisista (1972), sekä Vanhuksia (valmistui 1974, julkaistiin 1982) olivat 70- luvun kulttiteoksia, jotka herättivät keskustelua. Niiden maailma tulkittiin – osin julkaisujen ulkoasusta ja painojäljestä johtuen – kovin mustavalkoisesti (lue tarkoituksellisen poleemiksi tai lohduttomaksi) ja kuvaajien ote määriteltiin yhteiskuntakriittiseksi (lue syyttäväksi).

Valokuvanäyttely Ihminen pääosassa ja samanniminen kirja osoittavat, että Höltön 60- luvun tuotanto on ”kestävää perusvalokuvausta,suoraa ja mutkatonta”. Ajallinen etäisyys kuvausajankohtaan ja nykymaun mukaan sävyalaltaan laajaksi vedostetut kuvat tuovat kokoelmaan tuoretta vivahteikuutta ja uutta tulkinnallisuutta. Valokuvaajan vahva eettinen perusta; konstailematon rehellisyys ja eleettömyys – suoranainen ohjelmallinen vaatimattomuus – kohottavat Höltön kokoelman kokonaisen aikakauden kuvalliseksi tulkiksi. Hänen työnsä koko mittavuus ja merkitys paljastuu em. omakustanteena julkaistusta tiiliskivimäisestä kirjasta, jonka kuvastoon näyttely perustuu.

Näyttely koostuu lähes 50 miljöökuvasta, jotka esittävät murroskauden henkilötyyppejä maaseudulta ympäri Suomea, Helsingistä ja mustalaisheimosta. Näistä kuvista suuri ikäluokka tunnnistaa itsensä, sukunsa ja muistista purkautuvat originellit.

Tuomo-Juhani Vuorenmaa
päätoimittaja, Musta Taide
Ihminen pääosassa- kirjan esipuheessa:

”Ismo Höltön kuvissa viehättää tyyni varmuus, jolla hän kohtaa maailman. Rauhallinen vakavuus, joka uskaltaa tarkastella asioita sellaisenaan. Hän on omalla tavallaan täyttänyt hyvälle valokuvaajan työlle asetetun vaatimuksen mennä riittävän lähelle.

Ismo Hölttö on samanaikaisesti sekä läsnä että poissa. Hänen kuvissaan ihmiset ovat ensisijaisesi kasvotusten katselijoiden, eivät valokuvaajan tai kameran kanssa. He puhuvat tarinansa suoraan katsojille. Ismo Hölttö toteuttaa näin alkuperäistä valokuvaajan roolia elämän tarkkailijana, sivullisena, jonka läpi elämä virtaa. Itse taka-alalla pysyen tekijä jättää tilaa työlleen.

Ismo Höltön työ kiinnittyy lujasti realismin peruskiveen. Eettinen sitoutuminen humanismiin näyttäytyy moraalisesti merkityksellisenä arvona, josta kaikkinainen helppous on kaukana. Asennoitumista tuntuu säätelevän tietoisen valinnan sijaan vaistonvarainen itsestäänselvyys.

Ismo Höltön ihmiskuvia läpäisee syvä ja aito inhimillisyys, voimakas tunne ihmiselämän ainutlaatuisuudesta ja arvokkuudesta, ihmisen kunnioituksesta.

Valokuvaajan suuruus ilmenee rehellisyydessä ja teeskentelemättömyydessä, jolla hän tarkastelee kohdettaan. Myös siinä välittömyydessä, jonka valokuvaaja kykenee luomaan yleisönsä ja kohteen välille. Ismo Hölttö tekee tämän kaiken vaatimattoman eleettömästi. Hänen ihmiskuvissaan tallentuu joukko ainutkertaisia elämäntarinoita, jotka yhdessä avaavat näköalan suomalaiseen lähimenneisyyteen.”

© - Kuvaa ei saa käyttää eikä kopioida ilman kuvaajan suostumusta. © - Kuvaa ei saa käyttää eikä kopioida ilman kuvaajan suostumusta. © - Kuvaa ei saa käyttää eikä kopioida ilman kuvaajan suostumusta. © - Kuvaa ei saa käyttää eikä kopioida ilman kuvaajan suostumusta.