04th touko2016

Kauko Röyhkä & Juha Metso: Suursaari

suursaari1

Kauko Röyhkä & Juha Metso: Suursaari

Äitini sai pari vuotta sitten merkillisen puhelinsoiton. Häneen otti yhteyttä eräs rouva, joka oli ostanut itselleen vanhan piirongin ja löytänyt sen alimmaisesta laatikosta kolme ikivanhaa valokuva-albumia.

Rouva oli alkanut selvittää, kenelle piironki on ennen kuulunut ja uutteran salapoliisityön jälkeen saanut jostain käsiini äitini puhelinnumeron. Kuvat olivat isoäitini kuvia ja äitini otti hämmentyneenä ja hyvin iloisena albumit vastaan.

Suurin osa kuvista oli otettu Suursaaressa 1930-luvulla ja niissä näkyi sen aikaista kesänviettoa: makoilua hiekkarannoilla, patsastelua kallioilla ja retkeilyä luonnossa. Nuoret isovanhempani hymyilivät kuvissa ystäviensa kanssa ja kaikilla näytti olevan hirveän hauskaa.

Vähän tämän tapauksen jälkeen törmäsin Suursaareen uudestaan tutkiessani mieheni sukulaisen vanhoja valokuvia. Jälleen kymmeniä kuvia huolettomasta kesänvietosta ihanan näköisellä Suursaarella. Mietin ihmeissäni, mikä tämä Suursaaren kesäparatiisi oikein on ollut ja jälleen kerran jouduin harmikseni toteamaan, etten näköjään tiedä vielä nelikymppisenäkään juuri mistään mitään.

Seuraavaksi Suursaari hyppäsi kuin ihmeen kaupalla silmiini Like-kustantannusyhtiön kevätkatalogista ja odotin kuumeisesti Kauko Röyhkän kirjoittamaa ja Juha Metson kuvaamaa tietokirjaa Suursaari (2016 Like). Iloitsin jo etukäteen siitä, että tämän kirjan luettuani olisin varmasti piirun verran sivistyneempi. Onneksi jo kirjan alkusanojen myötä pääsin huokaisemaan helpotuksesta, sillä kirjan mukaan harva tietää Suursaaresta yhtään mitään. Ehkä en lopulta ollutkaan niin moukkamaisen tietämätön kuin aluksi luulin.

Kotkassa saaresta sentään tiedetään – siintäähän se horisontissa kaupungin edustalla jyhkeänä ja mystisenä – mutta harva nykykotkalainenkaan siellä on päässyt käymään. Suursaari jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle vuonna 1947 ja siihen loppuivat turistien leppoisat lomat saarella. Parhaimpina vuosina saarelle saapui kesänviettoon jopa 10 000 lomailijaa mantereelta ja olipa siellä kaksi kasinoakin bändeineen vieraita viihdyttämässä.

Röyhkän ja Metson Suursaari on mahtava teos. Saaren kiehtova historia avautuu lukijalle vetävien tarinoiden kautta ja varsinkin kertomus Jumindan surmanloukusta hiljentää. Saksan piiritettyä Tallinnan neuvostosotilaat ja muu väestö evakuoitiin laivoille ja laivat lähetettiin miinoitetulle merelle. Yön pimeydessä ne törmäilivät toisiinsa, räjähtelivät, upposivat ja hukkuvien huuto täytti ilman. Yhden vuorokauden aikana upposi 64 alusta ja 12 400 ihmistä hukkui. Harva tietää Jumindan katastrofista yhtään mitään, sillä sitä ei ole pahemmin haluttu muistaa. Suursaarella siitä muistuttaa pienen pieni ruosteinen laatta.

Nykyinen Suursaari on surullinen näky. Neuvostovallan aikana sinne ei ole rakennettu mitään uutta, eikä vanhasta huolehdittu. Rakennukset ovat rapistuneet tai sortuneet kokonaan. Luonnon kannalta saaren säilyminen koskemattomana on toisaalta kuitenkin ollut onnenpotku.

Olisi hienoa päästä käymään saarella ja seisoskella samoilla kalliolla kuin isoäitini 1930-luvulla. Se on kuitenkin tällä hetkellä käytännössä mahdotonta, sillä Venäjä on kiristänyt otettaan Itämerellä, eikä saarelle enää järjestetä matkoja.

Onneksi Suursaaren kiehtovaan historiaan voi sentään uppoutua tämän huikeanhienon kirjan kanssa. Juha Metson upea kuvitus ansaitsee erityismaininnan ja kolme papukaijamerkkiä!

Kiitos Liken, Röyhkän ja Metson – minäkin olen taas piirun verran viisaampi.

Tartu tähän:

1. Jos historia on intohimosi.
2. Jos pidät upeista valokuvista.
3. Jos haluat lukea tarinallisen tietokirjan.