02nd kesä2016

KOLME KERTAA JUHA – KIPU JA TUSKA KUVINA

Taiteilija Juha Vasku tuo Kotkan Valokuvakeskukseen palan brasilialaista
slummia. Valkeakoskella syntynyt Vasku muutti 1960-luvulla pikkupoikana
isän työn perässä Brasiliaan, eikä elämä sinisilmäiselle pojalle
ollut helppoa yli 11 000 kilometrin päässä lapsuuskodista.

Vaskun isä oli väkivaltainen alkoholisti, joka alisti koko perhettä.
Vaskun elämä paheni entisestään, kun naapuri raiskasi hänet
12-vuotiaana. Traumatisoitunut poika alkoi käyttää huumeita ja
päätyi rikollisjengiin.

”Tunsin vain vihaa, ja tapoin sen voimalla useita raiskaajia ja

pedofiileja. Elämäni oli sekaisin, enkä juuri miettinyt mitään”,
Vasku muistelee. Hän joutui itsekin lähes tapetuksi.

Vasku ehti istua Brasilian pahamaineisimmassa vankilassa Carandirussa,
kunnes hän 17-vuotiaana pysähtyi ja päätti muuttaa elämänsä.
Vasku jätti rikollisen elämän taakseen ja parsi itseään kasaan
seuraavat kymmenen vuotta.

”Kun viha lähti pois sydämestä, romahdin täysin. Tajusin, mitä
olin tehnyt enkä kestänyt sitä”, Vasku sanoo.

Kurjimpina aikoinaan Vasku asui slummissa rötiskössä, joka vilisi
rottia ja torakoita. Elämä järjestyi lopulta ja Vasku työskenteli
vuosia graafikkona Brasiliassa. Vasku muutti Haminaan vuonna 2015, kun
elämä talouskriisin murjomassa Brasiliassa kävi hankalaksi. Töitä
oli niukasti, ja rahat riittivät vain leipään ja vuokraan surkeassa
slummirötiskössä. Oli aika palata Suomeen.

Taide on ollut Vaskulle nuoresta lähtien tapa purkaa rankkoja
kokemuksiaan. Vasku on myös opiskellut taideyliopistossa Brasiliassa.

Näyttelyssä on kolme osaa: _Miehet ja enkelit_, _Meidän
jokapäiväinen sirkuksemme _ja _Orixas – afrikkalaiset jumalat_.
Jokainen osa kertoo tarinaa Brasilian pimeistä puolista.

”Kuvat kertovat jokapäiväisistä tuskista, joita ihmiset Brasiliassa
kokevat”, Vasku sanoo. Hän haluaa tuoda teoksissaan esille
yhteiskunnallisia asioita, koska yksinkertaisesti välittää
ihmisistä.

”Toivon, että teokseni avaisivat hieman ihmisten sydämiä.
Suomessakin on omat ongelmat, joihin ihmisten pitäisi kiinnittää
huomiota”, Vasku sanoo ja viittaa esimerkiksi syrjäytyneisiin nuoriin
ja rasismiin.

”Joka paikassa on ihmisiä, jotka kärsivät. Toivon, että heitä ei
jätettäisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Monet tarvitsevat vain jonkun,
joka välittäisi heistä.”

Vasku on tehnyt 1990-luvulta asti työtä Brasiliassa slummissa asuvien
nuorten kanssa, jotta nuorten ei tarvitsi kulkea samaa tietä kuin hän
itse kulki. Capoeirassa mestarin arvon omaava Vasku on perustanut
lapsille ja nuorille capoeirakoulun, jonka ainoa pääsymaksu on se,
että käy myös oikeaa koulua.

”En saa tekojani tekemättömäksi, mutta haluan auttaa lapsia, jotta
heidän ei tarvitsisi kulkea samaa tietä kuin minä.”

Vaikka teoksissa näkyy epätoivo, on Vasku itse löytänyt
elämässään uuden alun ja toivon, jota hän haluaa jakaa myös
muille. Taidenäyttelystä saadut rahat menevätkin capoeriakoulun
tukemiseen Brasiliassa.

Vasku on pitänyt aiemmin lukuisia taidenäyttelyitä Brasiliassa, ja
hänen töitään oli esillä myös Kiasmassa vuonna 2000.