07th maalis2017

Unohduksen kuvat – 2.3. – 13.4.2017

Olavi Heino – Kuutti Lavonen – Sisko Nampajärvi

Sekunnin murto-osa ja maailma muuttuu. Läheinen sairastuu, rakkaus loppuu, lapsi syntyy, ihminen kuolee, talo palaa, rakennus puretaan, meri jäätyy, laiva irtoaa laiturista. Elämä täynnä rakkautta, surua, tuskaa, iloa, onnea. Hetken kuluttua kaikki jo menneisyyttä. Valokuva säilyttää menneisyyden ohikiitävät hetket.

Kolmen kuvaajan kuvat peilaavat aikaa ja elämää eri näkökulmista.

Olavi Heinon valokuvateos Laiturigraffitit dokumentoi Kotkan kantasataman menneisyyttä. Merimiehet jättivät käyntikorttinsa vierailustaan maalaamalla laiturin kylkeen omansa tai laivansa nimen, nimikirjaimet, jonkin kuvasymbolin tai muun merkin. Nuo merkinnät laiturin kyljessä ovat kuin luolamaalauksia menneiltä vuosikymmeniltä, pelkistettyjä meren ja tuulen syövyttämiä viestejä. Kuvista kumpuava laulu kertoo oman tarinansa.

Sisko Nampajärven kolme kuvasarjaa kertovat kolme tarinaa. Kasvotutkielmat pienestä tytöstä kuvaavat näkömonivammaisen lapsen kahta keskeistä olemisen tapaa, nukkumista (Nukun, uneksin I – III) ja kuuntelemista (Kuuntelen I – III).

Kuvasarja Hallan talo (I – IV) kertoo menneen sahayhteisön elämästä. Talo tuhoutui tulipalossa vuosi sitten. Kuvien talovanhus ei saanut kauniisti lahota ja käydä elämänkaartansa loppuun.

Kolmas kuvasarja Jäätymispiste (I – IV) kuvaa sitä maagista hetkeä, kun meri jäätyy. Tuona hetkenä aurinko, ilma, vesi ja maa käyvät draamallista vuoropuhelua ja luonnon suuri näytelmä etenee seuraavaan näytökseen.

Kuutti Lavonen: – Unohdetut asiat nousevat tajuntaamme, kun tajuntamme on valmis niitä käsittelemään. Kun nuo asiat ovat tietoisuudessamme, voimme niitä prosessoida. Joskus muiston, hetken häivähdyksen, tuo ympäröivä todellisuus ja sen tunnelma. Muiston voivat nostaa pintaan eri aistit, tai käsiteltävä takauma saattaa aueta vaikkapa valokuvan kautta. Valokuvahan on aina kuva menneestä hetkestä.

Mennyt voi palvella tulevaa, siksi tajunnan prosessi on tärkeä.