Menneet

Katoavat kuvat -Hiivagrammeja ja anthotypioita / Johanna Rotko 6.10 – 30.10.2016

Kotkan valokuvakeskuksessa avautuu 6. lokakuuta 2016 Johanna Rotkon ensimmäinen yksityisnäyttely. Esillä on eläviä kuvia, hiivagrammivalokuvia ja kasvivalotuksia.

Alkuvuonna 2016 Rotko kuvasi muotokuvia tuntemattomista ihmisistä ja heidän kasvoista tuli hänen tutkimuskohteitaan. Mallit Rotko metsästi työhuoneen läheisyydestä Kotkan Kirkkokadulta ja sen liepeiltä.
Taiteellisessa työssään Rotko tekee eläviä kuvia eli hiivagrammeja. Hän tutkii luontoa erilaisten mikrobiologiassa käytettävien kasvualustojen avulla. Näille elatusalustoille hän viljelee hiivaa ja valottaa uv-led-valojen avulla rasterikuvia. Kuva muodostuu noin 24 tunnin valotusprosessissa, kun kalvolle tulostettu musta rasterikuva suojelee hiivasoluja ja uv-säteet tappaa loput.
Rotko altistaa kuvaamansa muotokuvat luonnon armoille ja seuraa niitä valokuvaamalla, niin kauan kun alustalla tapahtuu jotain mielenkiintoista. Petrimaljojen rajatulle alueelle syntyy eri lajien välisiä konfikteja ja taisteluja, niille kasvaa homeita, bakteereja ja muita outoja otuksia. Niille syntyy luonnon muodostelmia, mielenkiintoista kasvua, värikästä, kaunista, lyhytaikaista kukoistusta ja myös paljon tuttuudellaan tylsiä, rumiakin ja jopa pelottavia lajeja, kertoo Rotko.

Projektin keskeiset kysymykset liittyvät Rotkon luontosuhteeseen, katoavaisuuteen, materian kiertokulkuun sekä
valokuvaukseen ja aikaan. Hän pohtii kuinka hänen omat tekonsa vaikuttavat luontoon ja ympäristöön. Vuonna 2016 Rotko laajensi taiteellista tutkimusta anthotypioihin, joissa vedostaa valokuvia kasviuutteiden valonherkkyyttä hyväksikäyttäen. Hän vedostaa valokuvia käyttäen muun muassa spiruliinaa, punajuurta, mustikkaa ja kahvia. Rotkoa kiinnostaa vedostustavan hitaus, luonnon valonherkkyys ja katoavaisuus.

Tulevaisuudessa Rotko jatkaa taiteellista tutkimustaan yhdistäen siihen enemmän tieteen menetelmiä ja välineitä. Hän kertoo että: ”Haluan tutkia lisää kasvien ja suomalaisten superfoodien valonherkkyyttä ja käyttäytymistä hiivagrammeissa. Haluan tulevaisuudessa keskittyä kasvualustoihin ja hiivaan sekä sen eri lajeihin, yhdessä tieteentekijöiden kanssa.” Rotkolle on tärkeää että hänen käyttämänsä aineet eivät ole myrkyllisiä vaan ovat jopa terveellisiä. Näin hän voi tehdä kaiken huoletta kotilaboratoriossaan eli keittiössään. Hiivagrammien loppusijoituspaikkahan on biojäteastia.

JOHANNA ROTKO, 2016
Johanna Rotko
johanna.rotko@gmail.com
www.johannarotko.com
www.hiivagrammi.fi
040 7606 745


Kolme – valokuvanäyttely 7.9. – 1.10. Manja Riihelä, Meri Selenius ja Timo Tuviala

Kolme – valokuvanäyttelyssä Manja Riihelä, Meri Selenius ja Timo Tuviala ovat kuvanneet aiheita, jotka ovat kiinnostaneet heitä jo pidemmän ajan. Kuvaajia yhdistää Kymenlaakson Opisto, jossa Selenius ja Tuviala olivat opiskelemassa valokuvausta kevätlinjalla 2014 ja Riihelä on toiminut valokuvauksen tuntiopettajana keväästä 2007.
juliste-A3-WEB
Kymenlaakson Opistolla on meneillään 120-vuotisjuhlavuosi.
Näyttely on avoinna yleisölle 7.9. – 1.10. Kotkan valokuvakeskuksessa, Vuorelankulma 2, 48100

Kotka Kasvikunta, Manja Riihelä
Koko ajan läsnä olevaa on vaikea huomata. Tutkin kuvissani kasveja, rikkaruohoiksikin nimettyjä tienvarsien ja jättömaiden selviytyjiä. Ne ovat samalla kestäviä ja herkkiä. Elämän kannalta ne ovat korvaamattomia.

Satulahuone, Meri Selenius
Olen kuvannut aina hevosia. Vietin v.2015 työelämäni antoisimmat kuukaudet kymenlaaksossa kilpahevosten parissa. Kaikista eläimistä voimaannuttavimpina koen juuri hevoset. Niiden lojaalius, nöyrätyömoraalisekä veistoksellinen ulkomuoto saavat sydämeni hymyilemään. Eläimille aika ei ole määre, luonto matkaa kiertoaan sykleissä. Harmoninen ajattomuus sekä hevosten levollisuus ovat kuvissani vahvasti läsnä. Rakkaudesta ja kunnioituksesta hevosiin.

Muotokuvia, Timo Tuviala
Muotokuvaus on kahdenkeskinen keskustelu. Kun keskusteluun lisätään kamera, valoa ja varjoa sekä ripaus luovuutta syntyy muotokuva. Kuva, jonka kautta välittyy mallin persoona sekä hänen sen hetkinen maailmansa Muotokuvien ottaminen on yksi mielenkiintoisimmista valokuvauksen osa-alueista. Se on myös haaste johon on ilo tarttua yhä uudestaan ja uudestaan.


4.8.−4.9.2016 Svetlana Bachevanovan näyttely: Pine Ridge – lakota-intiaanien reservaatti

Bulgarialaisen valokuvaajan Svetlana Bachevanovan valokuvia tämän päivän Pine Ridgen intiaanireservaatista on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa Kotkan Valokuvakeskuksessa 4.8.−4.9.2016.

lue lisää »


Eläintilojen arkea eläinten näkökulmasta
Kotkan valokuvakeskuksessa | Kymen Sanomat

Punaturkkinen kettu katsoo näyttelykävijää häkin ristikoiden läpi. Vastakkaisella seinällä on kuva lattialla kuolleena makaavasta emakosta pikkuporsaineen.

Lähde: Eläintilojen arkea eläinten näkökulmasta Kotkan valokuvakeskuksessa | Kymen Sanomat


Muistatko Brasilian rikollisjengeissä varttuneen Juha Vaskun?
+VIDEO

Tässä miehen tarina. Koko juttu löytyy täältä: lue lisää »


Oikeutta eläimille ja Animalian Kotkan alueosasto
järjestävät Kotkan Valokuvakeskuksessa eläinoikeusaiheisen taidenäyttelyn 15.6.–24.6.2016.

Oikeutta eläimille ja Animalian Kotkan alueosasto järjestävät Kotkassa eläinoikeusaiheisen taidenäyttelyn.

Näyttely on avoinna 15.6.–24.6.2016.
ti–pe klo 12–18, la–su klo 12–16. Maanantaisin galleria on suljettu.

Kotkan Valokuvakeskus, Vuorelankulma 2.

animalia näyttely

Katso, elämä

Katso, elämä -näyttely pysäyttää katsomaan kasvoista kasvoihin elämää, jonka olemassaoloa meidän ei haluttu todistavan. Se kääntää katseen myös elinympäristöihin, joihin tämä elämä oli vangittu ilman mahdollisuutta valita toisin. Näyttely on muisto niille tunteville, kokeville ja tietoisille olennoille, joiden karu kohtalo oli syntyä ja kuolla eläinteollisuuden tuotantovälineenä. Se on myös muistutus, että tämä vaiettu enemmistö elää nytkin maapallolla eläinteollisuuden jatkuvasti uusintamana resurssina.

Aktivistit ovat jo vuosia dokumentoineet suomalaista eläinteollisuutta ja tuoneet sen todellisuutta päivänvaloon. Laaja valokuvamateriaali eläintiloilta on paljastanut sen, minkä taloudellista etua tavoitteleva eläinteollisuus on halunnut piilottaa: tuotantoeläinten kokeman kärsimyksen massamittaisuuden ja systemaattisuuden. Katso, elämä -näyttely luotaa tätä valokuvamateriaalia uudesta näkökulmasta: se tarkentaa olennaisiin ja paljosta kertoviin hetkiin, joita aktivistien kameraan on tallentunut. Se katsoo eläintiloille vangittua elämää mainosten ja mielikuvien takana.

Huomaamme, että kun katsomme eläinten elämää, tämä elämä katsoo samalla takaisin. Sian, kanan, tarhaketun tai vasikan kasvoissa kohtaamme aina jonkun, joka itse tarkkailee maailmaa, tilastojen takaa ja massatuotannon uumenista. Eläin katsoo uteliaana, pelokkaana, kärsivänä, aistivana, tuntevana ja ennen kaikkea aina yksittäisenä: nimettömyydessäänkin ainutkertaisena tarinana syntymästä kuolemaan.

Näyttelyn on tehnyt Oikeutta eläimille -järjestö.

 

Kuvia eläinkuvasta

Sadut, nuortenkirjat, mainonta, kouluopetus, vanhempien tarinat ja kaikki muu eläimiä käsittelevä materiaali muokkaavat eläinkuvaamme.

Erityisen vääristynyt kuva meillä on maatalouden miljoonista eläinyksilöistä. Mielikuvissamme esiintyy myyttiselle 50-luvulle sijoittuva käsitys maatilasta muutamine pihalla käyskentelevine eläimineen. Vääristynyt mielikuva pysyy sitkeästi, vaikka on selvää, että niin ei voi olla nykyisellä eläintuotteiden kulutuksen määrällä.

Keskeinen osa eläinoikeuskampanjointia on tämän vääristyneen eläinkuvan, tai eläintuotantokuvan, murtaminen. Kun saamme tietää, että mielikuvamme eläinten kasvatuksesta ei vastaakaan nykyistä käytäntöä, alamme ajatella.

Näyttelyssä on kanadalaisen valokuvaajan Jo-Anne McArthurin We Animals -projektin valokuvia eläinyksilöistä ja eläinten puolesta kampanjoivista ihmisistä.

Näyttelyn toteuttaa Animalian Kotkan alueosasto.

 

Avajaisia vietetään keskiviikkona 15.6.2016 alkaen klo 18 . Animalian Kotkan alueosasto tarjoaa avajaistilaisuudessa vegaanista purtavaa.

Näyttelyn yhteydessä Kotkan Animalia tarjoaa myös vegebrunssin lauantaina 18.6. kello 12–15.

Animalian uusien aktiivien tapaaminen kaikille toiminnasta kiinnostuneille järjestetään sunnuntaina 19.6. kello 14.

animalia näyttely kutsu


Kotkan Valokuvakeskuksessa eläinoikeusaiheinen taidenäyttely
15.6.–24.6.2016.

animalia näyttely kutsu


Juha Vasku –
Tuska toi aiheen taiteeseen

Kymen Sanomat 4.6.2016 teksti Krista Kierikka, kuva Kimmo Seppälä.

Kolme kertaa Juha – Juha Vaskun näyttely Kotkan Valokuvakeskuksessa 19. kesäkuuta asti. Näyttely on avoinna ti-pe klo 12-18 ja la-su klo 12-16.


Kipeät muistot taidekuviksi

Kaupunkilehti Ankkuri 1.6.2016. Juha Vaskun näyttely Kotkan Valokuvakeskuksessa 19. kesäkuuta asti.

ankkuri vasku (86)

ankkuri vasku2 (86)


KOLME KERTAA JUHA – KIPU JA TUSKA KUVINA

Taiteilija Juha Vasku tuo Kotkan Valokuvakeskukseen palan brasilialaista
slummia. Valkeakoskella syntynyt Vasku muutti 1960-luvulla pikkupoikana
isän työn perässä Brasiliaan, eikä elämä sinisilmäiselle pojalle
ollut helppoa yli 11 000 kilometrin päässä lapsuuskodista.

Vaskun isä oli väkivaltainen alkoholisti, joka alisti koko perhettä.
Vaskun elämä paheni entisestään, kun naapuri raiskasi hänet
12-vuotiaana. Traumatisoitunut poika alkoi käyttää huumeita ja
päätyi rikollisjengiin.

”Tunsin vain vihaa, ja tapoin sen voimalla useita raiskaajia ja

pedofiileja. Elämäni oli sekaisin, enkä juuri miettinyt mitään”,
Vasku muistelee. Hän joutui itsekin lähes tapetuksi.

Vasku ehti istua Brasilian pahamaineisimmassa vankilassa Carandirussa,
kunnes hän 17-vuotiaana pysähtyi ja päätti muuttaa elämänsä.
Vasku jätti rikollisen elämän taakseen ja parsi itseään kasaan
seuraavat kymmenen vuotta.

”Kun viha lähti pois sydämestä, romahdin täysin. Tajusin, mitä
olin tehnyt enkä kestänyt sitä”, Vasku sanoo.

Kurjimpina aikoinaan Vasku asui slummissa rötiskössä, joka vilisi
rottia ja torakoita. Elämä järjestyi lopulta ja Vasku työskenteli
vuosia graafikkona Brasiliassa. Vasku muutti Haminaan vuonna 2015, kun
elämä talouskriisin murjomassa Brasiliassa kävi hankalaksi. Töitä
oli niukasti, ja rahat riittivät vain leipään ja vuokraan surkeassa
slummirötiskössä. Oli aika palata Suomeen.

Taide on ollut Vaskulle nuoresta lähtien tapa purkaa rankkoja
kokemuksiaan. Vasku on myös opiskellut taideyliopistossa Brasiliassa.

Näyttelyssä on kolme osaa: _Miehet ja enkelit_, _Meidän
jokapäiväinen sirkuksemme _ja _Orixas – afrikkalaiset jumalat_.
Jokainen osa kertoo tarinaa Brasilian pimeistä puolista.

”Kuvat kertovat jokapäiväisistä tuskista, joita ihmiset Brasiliassa
kokevat”, Vasku sanoo. Hän haluaa tuoda teoksissaan esille
yhteiskunnallisia asioita, koska yksinkertaisesti välittää
ihmisistä.

”Toivon, että teokseni avaisivat hieman ihmisten sydämiä.
Suomessakin on omat ongelmat, joihin ihmisten pitäisi kiinnittää
huomiota”, Vasku sanoo ja viittaa esimerkiksi syrjäytyneisiin nuoriin
ja rasismiin.

”Joka paikassa on ihmisiä, jotka kärsivät. Toivon, että heitä ei
jätettäisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Monet tarvitsevat vain jonkun,
joka välittäisi heistä.”

Vasku on tehnyt 1990-luvulta asti työtä Brasiliassa slummissa asuvien
nuorten kanssa, jotta nuorten ei tarvitsi kulkea samaa tietä kuin hän
itse kulki. Capoeirassa mestarin arvon omaava Vasku on perustanut
lapsille ja nuorille capoeirakoulun, jonka ainoa pääsymaksu on se,
että käy myös oikeaa koulua.

”En saa tekojani tekemättömäksi, mutta haluan auttaa lapsia, jotta
heidän ei tarvitsisi kulkea samaa tietä kuin minä.”

Vaikka teoksissa näkyy epätoivo, on Vasku itse löytänyt
elämässään uuden alun ja toivon, jota hän haluaa jakaa myös
muille. Taidenäyttelystä saadut rahat menevätkin capoeriakoulun
tukemiseen Brasiliassa.

Vasku on pitänyt aiemmin lukuisia taidenäyttelyitä Brasiliassa, ja
hänen töitään oli esillä myös Kiasmassa vuonna 2000.


« sivu 1, 2, 3, 4 ... 11, »